1. joulukuuta 2017

Jumala kärsi lihassa

Ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin.

Vuosi, päivämäärä ja kellonaika ovat tuttuja juttuja. Kelloja kaikkialla. Aikaa on kuitenkin luettu ja kerrottu eri tavoilla aikojen saatossa.

Esimerkiksi englanniksi sanotaan o’clock ja sen juuri on sanonnassa of the clock. Kellot olivat joskus harvinaisia ja aika saatettiin arvioida vaikkapa auringosta tai jos mahdollista jostain kellosta.

Uskontunnustuksen ilmaisu "Pontius Pilatuksen aikana" viittaa ensinnäkin siihen, että jotain tapahtui tiettynä aikana. Se on uskontunnustuksen tapa kertoa tapahtumien ajankohdasta ja myös paikasta.

"Se tapahtuu tiettynä aikana ja tietyssä paikassa... Olemme siirtyneet jostakin Balderista tai Osiriksesta, jotka kuolevat ties milloin ja missä, historialliseen Henkilöön, joka ristiinnaulitaan ... Pontius Pilatuksen aikana", pohti C. S. Lewis (k. 1963). Hän tunsi hyvin sadut, myytit ja suuret kertomukset. Lewisin arvion taustalla on siis vankka tietämys.

Sadut ovat satuja, mutta nyt ollaan tekemisissä historiallisen henkilön ja tapahtumien kanssa.

©Pravoslavie.ru

Uskontunnustus siirtyy Kristuksen syntymästä suoraan kärsimykseen ja kuolemaan. Monen mielestä tässä kohdin jää aukko uskontunnustukseen.

Monen mielestä kristinuskon tärkein sanoma on lähimmäisenrakkaus ja vaikkapa muu opastus oikeasta ja väärästä. Uskontunnustus kuitenkin keskittyy henkilöön Kristus, eikä niinkään hänen opetukseensa.

On hyvä huomata, että uskontunnustus ei ole ortodoksisen kirkon uskon ainoa lähde. Se ei edes yritä korvata kertomuksia Kristuksesta eli neljää evankeliumia. Ne ovat täynnä opetusta elämästä ja vertauksia siitä mikä on "Jumalan valtakunnan salaisuus" (ks. Mark 4:122).

Ei opetus kuitenkaan ole poissa uskontunnustuksesta. Pitää katsoa syvemmälle.

Yhden kauniin kuvauksen mukaan Kristus opettaa ristiltä. Hän nousee saarnastuoliinsa, voisi vähän vapaammin ilmaistuna sanoa. Risti on kiistatta keskiössä. Kristus ristillä kertoo Jumalasta, paljastaa hänet.

Kärsi ja haudattiin. Se on aika lailla paljon sanottua Jumalasta. Toki tarujen jumalhahmot seikkailevat ties missä ja ties kenen kanssa, mutta nyt on kyse Jumalasta, taivaan ja maan luojasta - "jota suurempaa ei voida kuvitella".

Vanhoissa ikoneissa Kristuksen kasteesta - juhlan nimi on kuvaavasti Jumalan ilmestyminen - hän on ihan alasti. Tämäkin kertoo jotain siitä, millaiseen Jumalaan kristityt uskovat.

Vaate ristiinnaulitsemisen kuvauksissa on myöhäistä häveliäisyyttä. Alastomuus oli yksi ristiinnaulitsemisen tavoista alistaa teloitettava henkilö täysin.

©Pravoslavie.ru

Kärsi ja haudattiin. Nämä kaksi sanaa ovat saanet paljon huomiota jumaluusopisssa. Syystä.

Maailman meno on aikamoista. Perinteinen arvio on, että se on hukassa. Tätä se on peruuttamattomasti. Toki eri tavoin tapahtuu edistystä, mutta kuitenkin kaikki päättyy lopulta taas kiertoon.

Uskontunnustus haluaa korostaa, että Kristus on "meidän puolestamme". Tällöin ei tarkoiteta vain jotain valittua piiriä, vaan kaikkia ja itse asiassa maailmankaikkeutta kaikkineensa.

Meidän puolestamme koskee kaikkea Kristuksessa tapahtunutta. Hänen syntymäänsä, elämäänsä, opetustaan, kärsimystään, kuolemaansa, ylösnousemustaan, taivaaseen nousemistaan ja paluutaan lopussa.

Kristus kärsi, tunnustetaan. Tällöin ei ole kyse särystä tai suuremmasta kärsimyksestä, vaan hänen kärsineen loppuun asti - kuolemaan saakka. Hän meni päätepysäkille, voisi hyvin vapaasti ilmaista tapahtuneen.

Jumala kuolee, jotta voisimme elää. Voidakseen kuolla Jumala syntyi. Tämä on kahden raskaansarjan kirkkoisän tapa ilmaista syyt - 300-luvun Gregorios Teologi ja Atanasios Suuri.

©Lars Ahlbäck

Ortodoksinen kirkko opettaa niin kutsuttua klassista pelastusoppia. Klassinen sana viittaa perinteiseen.

Opetuksen ytimessä on voitto. Kristus on Vapahtaja, Lunastaja ja Pelastaja. On sanottu, että pääsiäisveisu kiteyttää tämän opetuksen.
Kristus nousi kuolleista! Kuolemallaan kuoleman voitti; ja haudoissa oleville elämän antoi.
Tietenkin aihetta voi myös lähestyä uhrin, sovituksen ja monesta muustakin näkökulmasta. Tämäkin puoli on esillä Uudessa testamentissa. Se näkyy ja kuuluu myös ortodoksisessa jumalanpalveluksessa.

Aiheesta on kirjoitettu metrikaupalla jumaluusoppia. Pohjimmiltaan on kyse ilosta. Sen varaan usko nojaa ja on valona maailmassa. Tietenkin asiaan tulee syventyä ja se tulee ymmärtää paremmin. Oppi ja opetus on juuri tätä. Rakennelmaa kannattelee kuitenkin ilo.

Alla on kaunis kuvaus opetuslasten tuntemuksista ylösnousseen Kristuksen kanssa.
He eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat