20. heinäkuuta 2012

Papilta kysyttyä 12

Ristinmerkki? Miksi jumalanpalveluksissa rukoillaan ainoastaan ortodoksien puolesta? Kirkollisvero?

Ristinmerkki?

Risti on kristittyjen tunnus. Kyseessä on voiton merkki. Teloitusvälineestä on tullut merkki Jumalan uhrautuvasta rakkaudesta ja kuolemasta "maailman elämän edestä".

Ristinmerkin tekeminen on yksinkertaista. Surullista on se, että liian moni tekee sen huolimattomasti ja hätäillen. Kyseessä ei ole huitaisu tai jotain "sinne päin" tehtyä. Kyseessä ei ole vain ulkoinen tyhjä ele, vaan ihmisen sisimmän kuulu myös aina olla mukana. Kehokin rukoilee.

Ihminen ei ole aineeton ja siksi hän kantaa rukouksensa "kaksinkertaisena", kuten Johannes Damaskolainen (k. 749) toistuvasti asian ilmaisi. Nykyään sanottaisiin "tuplana".

Alkujaan ristinmerkki tehtiin Kristuksen nimeen, mutta nykyään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.


Ortodoksinen ristinmerkki tehdään oikealla kädellä. Peukalo, etusormi ja keskisormi liitetään yhteen. Nimetön ja pikkusormi lasketaan kämmeneen kiinni.

Kolme yhdistettyä sormea tunnustaa uskon Pyhään Kolminaisuuteen - Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Kaksi sormea jotka ovat kämmentä vasten, tunnustavat uskon Kristukseen totisena Jumalana ja totisena ihmisenä.

Käsi näin pidettynä koskettaa ensin otsaa, sitten ylävatsan aluetta, oikeaa olkapäätä ja lopuksi vasenta olkapäätä. Näin muodostuu sekä ristin pystypuu ja poikkipuu. Kaiken päätteeksi kumarretaan. On oltava tarkkana, ettei ristin pystypuu jää vain rintakehän korkeudelle, vaan viedään ylävatsan kohdille saakka.

Muuten siitä muodostuu ylösalaisin oleva risti - Pietarin risti, mutta myös saatananpalvontaan liitetty.

Ristinmerkkiä on tehty monella eri tavalla historian saatossa. Esimerkiksi ristinmerkkiä on tehty peukalolla otsaan tai esimerkiksi silmillä. Katolisilla on oma tapansa tehdä ristinmerkki.

Luterilaisuudessa ristinmerkki on kasvavassa määrin esillä, sen katolisessa muodossa, vaikkakin "käsien ristiminen" on yhä valitseva käytäntö (itse Martti Luther (k. 1546) kylläkin kehotti: "Siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä.").

Käsien ristimisen taustaa en tiedä, kannattaa kysyä luterilaiselta papilta. Syyt katoliseen tapaan tehdä ristinmerkin poikkipuu vasemmalta oikealle en tiedä. Heilläkin oli oikealta vasemmalle alunperin, paavi Innocentius III (k. 1216) opettaa esimerkiksi vielä niin, mutta se muuttui nykymuotoonsa jossain vaiheessa.


Miksi jumalanpalveluksissa rukoillaan ainoastaan ortodoksien puolesta?

Hyvä kysymys. Moni kiinnittää huomiota siihen, että jumalanpalveluksissa tosiaan rukoillaan ortodoksien puolesta. Se sanotaan ihan ääneen.

En pidä tätä kovinkaan ihmeellisenä. Luonnollisesti ortodoksinen kirkko rukoilee erityisesti ja korostuneesti ortodoksien puolesta.

Kirkkoa voi vaikkapa tässä suhteessa verrata perheeseen. Perheenjäsenet rukoilevat aivan erityisesti muiden perheeseen kuuluvien puolesta. Vanhemmat lastensa puolesta ja lapset vanhempiensa puolesta - ja kaikki kaikkien puolesta. Kukaan ei pidä tätä perheen "korostunutta" rukoilemista toinen toistensa puolesta mitenkään toruttavana.

Ortodoksinen kirkko ei, eikä varmaankaan perhe, rukoile vain ja ainoastaan omiensa puolesta. Itse asiassa jumalanpalveluksissa rukoillaan myös hyvin paljon koko maailman puolesta ja kaikkien ihmisten puolesta.

Vedenpyhitys
©Jyri Sarjasto

"Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa...", pyydetään muun muassa lähes kaikissa jumalanpalveluksissa.

Jumalanpalveluksissa rukoillaan koko maailman puolesta, kaikkien apua tarvitsevien puolesta ja pyydetään pyhiltä esirukouksia.

Kaikkein keskeisin jumalanpalvelus liturgia - ortodoksinen ehtoollisjumalanpalvelus - toimitetaan aina "maailman elämän edestä".

Eräs Ambrosius Milanolaisen (300-luku) rukous papille hänen valmistautuessa liturgiaan on kaunis:
"Minä kannan Sinun eteesi, oi Herra, ihmisten huolet, vangittujen valitukset, vaivaisten kärsimykset, matkoilla olevien tarpeet, heikkojen murheet, vanhuksien vaivat, laspukaisten valituskyyneleet, neitseelliselle elämälle itsensä pyhitäneiden lupaukset, leskien rukoukset ja orpojen huokaukset. Sinä armahdat kaikkia etkä halveksi mitään luotuasi."


Kirkollisvero?

Suosittu aihe. Ikävä kyllä liian paljon päättömyyksiä myös aiheesta väitetään.

Keskustelua käydään usein liiaksikin mielikuvien perusteella. Monella on ilmiselvästi taka-ajatuksia aiheeseen liittyen.

Ortodoksinen kirkko on toiminut ja toimii lukuisissa eri yhteiskunnissa. Taloudellinen puoli on järjestetty tavalla tai toisella. "Kirkollisvero" ei siis ole mikään uskon asia, jos tätä ilmaisua saa käyttää. Hieman ajattelin esitellä aihetta.

Kirkollisvero on ensinnäkin hieman erikoinen sana. Kyse on tuloverotuksen yhteydessä kannettavasta jäsenmaksusta. Asiaa voi verrata ammattiliittojen oikeuteen kantaa jäsenmaksua tuloverotuksen yhteydessä.

Kyseessä on "uhrista" yhteisen hyvän puolesta. Se toimii toki aikalailla veron kaltaisesti. Kyse on prosenteista tuloista. Suomessa on kaksi kirkkoa, jotka kantavat jäsenmaksunsa jäseniltään tuloverotuksen yhteydessä. Kyse on siis luterilaisesta kirkosta ja ortodoksisesta kirkosta.

©Pictures of Money

Jos vaikkapa tienaa bruttona 3000 euroa ja maksaa jäsenmaksua kaksi prosenttia seurakunnalle, niin se noin 54 euroa. Tämä siis kuukaudessa. Vuodessa se on noin 650 euroa. Prosentti voi toki olla reippaasti alle kahden ja usein onkin.

En tiedä onko summa suuri monen mielestä. Jos juo kahvia kahvilassa kuukauden jokaisena työpäivänä kustannus on noin 40 euroa - pullan keraa varmaankin yli 60 euroa. Kaikki on suhteellista on tapana tokaista.

Ortodoksinen seurakunta ei saa osuutta yhteisöverosta suoraan. Ne menevät Suomen ortodoksisen kirkon keskushallinnolle. Yhteisövero on sellainen monen keskustelun "valttikortti". Tosiasia on, että luterilaisten seurakuntien ja ortodoksisen kirkon osuus koko potista on noin 2 prosenttia.

Ortodoksisen kirkon osuus liikkuu jossain 0,08 prosentin luokassa. En ymmärrä miksi jotkut vaahtoavat tästä. Paljon on siis kyse mielikuvasta "iso paha ja ahne kirkko tai kirkot".

Mihin rahat menevät? Kaikkia aina kiinnostaa rahan liikenne. Ne eivät ainakaan mene johonkin Roope Ankan -kirstuun, jonka päällä istuu kirkkoherra (joka muuten itsekin maksaa jäsenmaksun).

Rahat menevät seurakunnan kaiken toiminnan pyörittämiseen. Itse aikoinaan kirkkoherrana aina suhtauduin rahoihin "lainana" seurakuntalaisilta, jonka minä käytin heidän hyväkseen mahdollisimman vastuullisesti.


Papilta kysytään kaikenlaista. Olen yrittänyt vastata kysymyksiin kykyjeni mukaan. Muita Papilta kysyttyä -blogikirjoituksia täällä.