30. huhtikuuta 2012

Papilta kysyttyä

Onko papin työ kivaa? Mitä tarkoittaa XB? Naispappeja? Ehtoollispaasto?


Onko papin työ kivaa?

Se on kivaa, jos tätä sanaa saa käyttää. Se on suuri ja pyhä tehtävä.  Palvelu pappina on maailman hienoimpia tehtäviä, mutta kuten kaikessa hyvässä ja aidossa, se on myös uhri. Työksi sitä ei oikein voi kutsua. Asia on vaikea selittää. Pappi on pappi aina, ei vain "työaikana". Se ei ole harrastus siinä sivussa, vaan kokonainen elämä.

©Petri Aho

Aina ei voi olla kivaa. Pappikin välillä väsyy ja on levon tarpeessa. Perhe on suurena tukena, kuten myös ystävät. Pappia kantaa Jumala ja ihmisten esirukoukset. Ilman näitä pappi on "tyhjän päällä".

Mitä tarkoittaa XB?

XB-lyhennys juontuu Kristus nousi kuolleista sanoista kirkkoslaaviksi. Kristus nousi kuolleista -tervehdys on kirkkoslaaviksi Хрїстóсъ Bоскрéсе. Kirjainyhdistelmä X ja B siis tulee näiden sanojen ensimmäisistä kirjaimista. Kyseessä on lyhyt ytimekäs tapa julistaa, että Kristus nousi kuolleista.



Naispappeja?

Ortodoksisessa kirkossa ei ole naisia pappeina. Ei myöskään diakoneina tai piispoina. Joskus kauan kauan sitten on ollut diakonissoja, "naisdiakoneja", mutta ei enää nykyään.

Kristuksen ja apostolien aikana "naispappeus" muissa uskonnoissa ei ollut mikään erikoisuus. Kristinuskossa sitä ei kuitenkaan esiintynyt. Perusperustelu varhaisena aikana oli, kuten vieläkin tänään on: "Emme ole saaneet sellaista käskyä Herralta."

Naispapin virkapuku
©Telakka

Tietenkin ymmärrän, että tämä voi vaikuttaa monen mielestä käsittämättömältä ja tasa-arvon vastaisena. Kyse ei ole tasa-arvosta. Kaikki miehet eivät ole pappeja. Eräs kirkkoisä totesikin, että "suurimmasta osasta miehistäkään" ei ole papiksi.

Pappeus ei ole "ihmisoikeus". Kenelläkään ei ole "oikeutta" pappeuteen, vaan se aina saadaan ja se palvelee kirkkoa, eikä itseään.

Ehtoollispaasto?

Osallistuminen Kristuksen ruumiista ja verestä - pyhistä lahjoista - edellyttää aina jo ennen liturgiaa tehtyä päätöstä osallistua ehtoolliseen. Tämä halu ja kaipaus on tultava ilmi tietyllä tavalla ja siksi ehtoolliselle menoa edeltää aina rukous ja paasto.

©Patriarchia.ru

Arkkipiispa Paavali (k. 1988) opasti näin.
Ajattele ehtoolliselle menoa jo ennen sitä aamua, jona menet kirkkoon, ja pyydä itsellesi oikeaa mielenlaatua, ennen kaikkea katumuksen armoa, että voisit ehtoolliselle mennessäsi vilpittömästi tunnustaa itsesi 'syntisistä ensimmäiseksi'. Valmistautuessasi henkisesti, valmista myös ruumiisi noudattamalla täydellistä paastoa sinä aamuna, jona lähdet ehtoolliskirkkoon, niin ettet syö etkä juo mitään. Kuitenkin on muistettava, ettei määräajoin otettavien lääkkeiden nauttiminen ole paaston rikkomista; kaikki tarpeellinen on tehtävä, jotta voimat riittävät kirkossa käyntiin.
Jos osallistuminen ehtoollisesta tapahtuu iltapäivällä tai illalla - esimerkiksi ennnenpyhitettyjen lahjain liturgiassa - edellytetään vähintään kuuden tunnin täydellistä paastoa (näin opasti aikanaan jo mainittu arkkipiispa Paavali ja myös Venäjän ortodoksinen kirkko).


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.



17. huhtikuuta 2012

Pappi selin kansaan päin?

Yksi seikka, jota ortodoksisessa jumalanpalveluksessa usein hämmästellään, on ortodoksisen papin seisominen selkä kansaan päin. Tämä on kuitenkin hyvin syvällinen ele, täynnä merkitystä.

Heti alkuun on todettava, että kyseessä ei ole selän kääntäminen kansaan päin. Kyse on siitä, että pappi on yhdessä kansan kanssa kääntyneenä kohti Jumalaa. Yhdessä kaikki ovat kääntyneinä Jumalaa päin.

Jos pappi seisoisi kasvokkain kirkkokansan kanssa, se korostaisi sen sijaan pappia ja huomio kiinnittyisi tahtomattakin häneen. Pappi ei ole keskipiste tai huomion kohteena. Rukoukseen kokoontunut yhteisö ei ole suljettu ympyrä - inhimillinen piiri - vaan Jumalaan puoleen kääntynyt ja hänen luokseen vaeltava yhteisö.

©Petri Aho

Ei ole tukea sille ajatukselle, että jumalanpalvelusta pitäisi toimittaa kansaan päin. 1900-luvulta alkaen esiintyi pyrkimystä tähän ja se on vallalla monessa ei-ortodoksisessa kirkossa. Ortodoksisessa kirkossakin on esiintynyt keskustelua aiheesta, mutta tähän se on jäänyt. Tämä on oikein.

Pappi kansaan päin toimittaessa väitetään korostavan kirkkokansan "asemaa koko jumalanpalveluksen varsinaisena toimittajana". Väittäisin, ettei tämä pidä paikkansa. Pappi kasvokkain kansaan päin korostaa nimenomaan pappia, väittäisin jopa enemmän kuin perinteisessä tavassa.

Evankeliumin lukeminen Liekassa

Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on toki kohtia, joissa pappi on kansaan päin kääntyneenä. Keskeisin on tietenkin liturgian kohta, jossa Uuden testamentin kirjeistä ja evankeliumeista luetaan. Sama koskee myös opetuspuhetta. Tällöin on kuitenkin kyse opettamisesta, kuulemisesta ja vastaanottamisesta. "Kuulkaamme", kehotetaan muun muassa tässä jumalanpalveluksen kohdassa.

Liturgian keskeisessä osassa tapahtuu yhteinen kääntyminen Jumalaa kohti. Ehtoollisen viettäminen on alkamassa. Opettamisen ja kuulemisen aika on takana, ja nyt on alkanut yhteinen kääntyminen Jumalan puoleen. Kaava kehottaa tähän hyvin lyhyellä, mutta syvällisellä kehotuksella: "Pappi jälleen itään päin kääntyneenä". Tässä kohdin pappi kehottaa kaikkia, itsensä mukaan lukien: "Ylentäkäämme sydämemme", ja kansa vastaa "Ylennämme Herran puoleen".

Mielestäni paavi Benedictus XVI (s. 1927) on ilmaissut asian ytimekkäästi ja myös ortodoksiselta näkökannalta oikein kirjoittaessaan:
"Sillä, että seurakunta katselee pappia, ei ole merkitystä, vaan merkitystä on sillä, että yhdessä katselemme Herraa. Ei ole enää kyse vuoropuhelusta, vaan yhteisestä palveluksesta ja lähtemisestä häntä vastaan, joka on tuleva. Suljettu ympyrä tai piiri ei vastaa tapahtuvaa vaan yhteinen kääntyminen yhteiseen rukouksen suuntaan."
Liturgian lopusta


Sana papilta -blogin muita kirkkokäyttäytymistä käsittelevät kirjoitukset ovat Kirkkokäyttäytyminen ja Miksi seisotte?


14. huhtikuuta 2012

Nyt on pääsiäinen

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Христос Воскресе! Воистину Воскресе!
Kristus är uppstånden! Sannerligen uppstånden!

Ortodoksinen kirkko juhlii parhaillaan pääsiäistä. Kyseessä on "juhlien juhla". Juhliminen ei rajoitu vain pariin päivään. Ensin oli pitkä paasto ja sitten pitkä juhla-aika.

Pääsiäisen juhlakausi loppuu vasta keskiviikkona ennen helatorstaita. Jumalanpalveluksissa, kodeissa ja muualla raikuu Kristus nousi kuolleista -veisu. Toivotamme myös Kristus nousi kuolleista, johon vastataan Totisesti nousi. Monella muullakin tavalla pääsiäinen näkyy koko juhlakautena. Itse asiassa se on mukana koko vuotena "pieneksi pääsiäiseksi" kutsutussa sunnuntai-päivässä.

Ylösnoussut tempaa Aadamin ja Eevan tuonelasta.

Maailmanmeno on jo jättänyt pääsiäisen taakseen. Ei se sitä oikein viettänytkään väittäisin. Pitkän viikonlopun jälkeen "maailma" on jo palannut visusti arkeen, mitä se sitten onkaan. Moni saattaa kokea astuvansa "vieraalle planeetalle", kun tulee jumalanpalveluksesta maailmanmenon keskelle. Meno on päämäärätöntä ja jotenkin eksynyttä. Normaaliksi sitä usein kutsutaan, vaikka väittäisin toisin.

Haaste on nyt pääsiäinen juhla-aikana pitää pääsiäinen elävänä mukana jokapäiväisessä elämässä. Maailma tätä ei tue. Se tukee sitä yhtä vähän kuin vaikkapa paastoamista. On haastellista sekä paastota että juhlia nykymaailmassa.

Kotimme "ikoninurkka" pääsiäiskoristeltuna.

Pieni esimerkki elävästä elämästä. Ruokakaupassa kassalla eräs rouva otti asiakseen valistaa poikaani Antonia. Aiheena oli Antonin pääsiäissuklamuna. "Ei pääsiäismunia enää syödä", rouva tiesi sanoa. Tähän Anton tokaisi: "Nyt on pääsiäinen." Kaksivuotias Anton oli oikeassa, iäkäs rouva väärässä.

P.S. Suosittelen lukemaan viisi muistelmaa pääsiäisen vietosta Neuvostoliiton Solovetskin vankileirillä. Ne voi lukea täältä: Pääsiäinen Solovetskissa - Viisi muistelmaa vankileiriltä. Yhteen muistelmaan liittyy myös erään Solovetskissa vankina olleen piispan opetus, joka löytyy Ristinmerkki silmillä -blogikirjoituksessa.


7. huhtikuuta 2012

Totisesti nousi!

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Христос Воскресе! Воистину Воскресе!
Kristus är uppstånden! Sannerligen uppstånden!

Pääsiäinen on juhlien juhla. Se on juhla vailla vertaa. Kristuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus on on kiistatta uskon ydintä.

Kristuksen ylösnousemus
Tänäkin päivänä kaikki ovat kutsuttuja pääsiäisen iloon. Tämä ilo on kantanut kristittyjä läpi vuosituhansien. Se kantaa yhä ja jokainen on kutsuttu jakaamaan tätä iloa.

Ylösnousemuskertomuksissa on paljon eroavaisuuksia. Eräiden mielestä jopa sovittamattomia ristiriitoja. Moni raamatuntutkija ja professori on täpinöissään niiden äärellä. Helposti kuitenkin unohtuu oleellinen.

Kertomuksissa ei ole niinkään ristiriitoja, vaan ne ovat elävää todistusta Ylösnousseen kohtaamisesta. Tämä on osoitus niiden aitoudesta. On todettu, että rikostutkimuksissa vain keksityt valetarinat ovat aukottomia ja siistejä - aidot ja rehelliset lausunnot ovat eläviä ja aitoja kaikissa ristiriitaisuuksissaankin.

Ihmiset kohtasivat Ylösnousseen omalla erityisellä tavallaan. Esimerkiksi itkevä Maria Magdalena kohtasi Kristuksen haudalla ja Pietaria hämmensi avattu ja tyhjä hauta. Johannes tunnisti Kristuksen järven rannalla. Emmauksen tien vaeltajilla meni aikansa tunnistaa Ylösnoussut. Kristuksen voi myös kohdata epäilyksen tiellä. Tämä oli Tuomaan tie eikä häntä hylätty, vaikka hän totesi olevansa epäuskoinen, vaan hänet kutsuttiin mukaan seuraavalla viikolla. Lopulta Kirkon vainooja Paavali kohtasi vastoin kaikkia odotuksia Ylösnousseen.

Aleksandr Men
Ylösnousseen kohtaamiset jatkuvat omaan aikaamme asti. Keskuudessamme on olemassa Marioita, Pietareita, Johanneksia, Emmauksen tien vaeltajia ja myös Tuomaita sekä Paavaleita. Tai sitten sekoitus heidän kokemuksiaan. Kaikki kohtaavat omalla tavallaan Ylösnousseen.

Kauniisti on venäläinen pappi Aleksandr Men (k. 1990) kirjoittanut:
"Ylösnoussut Kristus ei ole nähtävissä, mutta ilmestyy selvästi jokaiselle meistä. Kuka tahansa, joka elämänsä aikana on edes hetken vaistonnut toisen maailman läheisyyden - on kohdannut Ylösnousseen Herran. Hän tulee jokaisen luokse, koputtaen sydämen ovelle ja löytää kaikille sopivat sanat. Meidän tehtävämme on kuunnella ja vastata koputukseen, sillä Herra on tullut pelastamaan, elävöittämään ja muuttamaan, ei vain kaikkien vaan meidän jokaisen elämän."