24. huhtikuuta 2014

Nähtyämme Kristuksen ylösnousemisen

Kännissä, ottaneet liikaa. Yksi ensivaikutelmista kun ylösnousemuksesta puhuttiin ensimmäistä kertaa julkisesti. Eivät he ole humalassa, joutui itse apostoli Pietari vakuuttamaan, olihan vasta aamu. Ei ihan lupaava alku.

Kristuksen ylösnousemuksesta riippuu paljon. Itse asiassa koko kristinusko, kaikkinensa. Sen mukana seisoo tai kaatuu kaikki. Ilman sitä vaikkapa Johann Sebastian Bachin (k. 1750) Matteuspassio tai taidokkaat katedraalit ovat pohjaa vailla. Turhia pitkälti. Säälittävimpiä ovat itse kristityt, lainatakseni apostoli Paavalia.

Kaikenlaisia varotoimenpiteitä oli tehty. Kristuksen haudalle asettiin vartio ja hauta sinetöitiin. Tyhjä hauta olisi johtanut vielä pahempaan villitykseen, muistutettiin.

Kyynisimmät nimittäin ajattelivat, että opetuslapset varastavat ruumiin ja sanovat sitten: "Hän on noussut kuolleista."

Ylösnousemus
©Pravmir.ru

Ylösnousemus oli yllätys. Erityisesti sitä se oli opetuslapsille ja muille Kristuksen seuraajille. Evankeliumien kuva heistä ei ole kovin imarteleva. Suurin osa heistä ei ollut mailla eikä halmeilla tositilanteessa. Puhetta toki oli riittänyt, jopa uhmakasta, mutta tiukan paikan tullen kovin tyhjää oli. Ydinjoukko taisi jopa ottaa nokoset. Pietari - kallioksi kutsuttu - mureni jo ensikättelyssä.

Kukaan ei huuda: "Tiesin! Koko ajan tiesin." Magdalan Maria aivan alkajaisiksi oletti, jonkun nimenomaan vieneen ruumiin. Opetuslapset ovat aikalailla viimeisten joukossa uskomassa ylösnousemukseen. Kristus jopa torui heitä kovasydämisyydestä.

Hyväuskoisia he eivät ainakaan olleet. Apostoli Tuomas jopa ykskantaan tokaisi: "En usko." Hän peräti asetti ehdot uskoakseen: "Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."

Kaikkein epäluuloisinkin joutuu, ainakin luulisin niin, hämmästelemään "kirkon arvoitukseksi" kutsuttua. Ristin juurella kirkko oli pienimmillään, pieni joukko. Kourallinen voisi sanoa. Eikä se tästä paljoa kasvanut lähiaikoina. 100-luvulla oltiin kymmenessä tuhannessa. Miljoonissa oltiin vasta parinsadan vuoden päästä.

Opetuslapset nokosilla
©Канон и традиция

Pieni joukko. He kohtasivat ylösnousseen Kristuksen. Heidän elämänsä muuttui. He eivät saaneet Kristukselta opaskirjaa. Hän ei kirjoittanut mitään, vaan vain piirteli kerran hieman hiekkaan. Kristus ilmestyi heille. Kristus oli myös heidän kanssaan, heidän keskuudessaan. Myöhemmin he kertoivat olevansa Kristuksessa, kuten Paavali asian toistuvasti ilmaisi.

Ylösnousemus mullisti kaiken. Se rikkoi tutut ajatuskulut. Se ikään kuin otti valtaansa. Se pelästytti suunnattomasti eivätkä opetuslapset aluksi tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he olivat. Aikoinaan he olivat pähkäilleet mitähän kaikki puhe kuolleista ylösnousemisesta edes tarkoittaa. Nyt he kohtasivat ylösnousseen Kristuksen eivätkä sanat oikein riiittäneet. Evankeliumeissa on ties kuinka paljon kerrostumia, jännitteitä, kiusallisia tietoja opetuslapsista ja ties kaikenlaista toimitustyötä, mutta mainostoimiston kautta aineisto ei ole mennyt.

Paavali on luku itsessään. Aluksi hän vainosi kristittyjä, jopa murhanhimoisesti kerrotaan. Eräs kristitty oli kivitetty ja Paavali tyytyväisenä katseli vierestä tätä veristä tapahtumaa. Hän oli jopa ollut joskus mukana teloittamassa. Matkalla Damaskukseen jatkamaan vainoa kaikki muuttui.

Vainoaja muuttui juurta jaksain. Muutos oli mullistava. Kädestä pitäen, joksikin aikaa sokeutunut, Paavali jouduttiin taluttamaan. Aikanaan hän kertoi itselleen kaikkein arvokkainta olevan Kristuksen tunteminen. Kaikki muu oli toissijaista, roskaa jopa.

Paavali
©Wikipedia

Paavalilla on kaunis ilmaisu. Hän kertoo kuinka elämä on "kätkettynä" ylösousseessa Kristuksessa. Ylösnoussut Kristus on elämä ihmiselle. Nyt kätkettynä, salaisena elämänä.

Vuonna 107 eräs Ignatios vietiin vangittuna kohti Roomaa. Iäkäs piispa oli tuntenut apostoli Johanneksen. Nyt marttyyrikuolema odotti.
Tunnen synnytystuskien lähestyvän ... Älkää estäkö minua elämästä, älkääkä tahtoko minun kuolemaani, älkää lahjoittako maailmalle miestä, joka tahtoo kuulua Jumalalle, älkää liioin harhauttako aineellisuuteen. Antakaa minun päästä puhtaaseen valoon. Sinne saavuttuani vasta alan olla ihminen...
Ignatios kuoli Roomassa, sirkuksen petojen syömänä. Kirjeissään matkaltaan Roomaan hän pyysi, ettei häntä yritetä pelastaa. Pako ei olisi ollut mahdoton tai hänen vapaaksi ostamisensa.

Älkää estäkö minua elämästä, älkää tahtoko minun kuolemaani, hän pyytää. Kuolema on elämä hänelle, elämä kuolema. Näin hän vasta alkaa olla ihminen. Ignatioksella oli elämä "kätkettynä" jossain muualla. Lukuisia muita tällaisia "salaisia elämiä" on ollut. Nykyäänkin on.

Harva nykyään Ignatioksen tavoin syötetään sirkuksen pedoille. Vaja sata vuotta sitten kylläkin piispa Feofan kolmenkymmenen asteen pakkasissa upotettiin lukemattomia kertoja avantoon. Jo lyhyen ajan kuluttua piispan kehoon alkoi kertyä parin sentin paksuista jääkerrosta. Hän oli hädintuskin elossa. Lopulta hänet hukutettiin jokeen. Piispan kanssa tapettiin kaksi pappia ja viisi seurakuntalaista.

Pääsiäinen Pyhän Haudan kirkossa Jerusalemissa
©Pravoslavie.ru

Monet tietävät, että alkavat vasta olemaan ihmisiä. Nyt ei ole kyse t-paidan vaihtamisesta kauluspaitaan. Kyse on "kätketystä" elämästä, josta miljoonat ja taas miljoonat ihmiset yhä elävät - olkoon sitten t-paidassa tai kauluspaidassa.

Kätketyn elämän myötä ei tuhoudu aivosolut. Sitä kätketystä elämästä noussutta luovuuden, uteliaisuuden ja älykkyyden määrää on vaikea edes hahmottaa. Aivosolujen puuttuminen tai runsaus on totisesti "ekumeenista", eikä tunne rajoja. Surullinen ja samalla hauska on kertomus vankileiriltä.
Tuntikaupalla luennoitsija yritti todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Jumala oli vain porvarillinen keksintö. Meidän piti pitää itseämme onnellisina kun olimme Neuvostoliiton piirissä. Maailman täydellisimmässä maassa... Ajoittain luennoitsija yritti kouluttaa meitä. Hän kertoi meille, kuinka 'maapallo on pyöreä' ja hän oli täysin vakuuttunut siitä ettemme tätä tienneet. Hän oletti meidän olevan tietämättömiä siitä, että esimerkiksi Kreeta on 'niemimaa' tai että Roosevelt on jonkinlainen ulkoministeri. Hän jakoi näitä totuuksia järkkymättömällä varmuudella meidän täydestä tietämättömyydestämme..."