24. maaliskuuta 2014

Yhdelle näistä vähäisimmistä

"Todellista oopiumia kansalle on usko olemattomuuteen kuoleman jälkeen. Suurta lohtua antaa ajatus siitä, ettei meitä tuomita petoksistamme, ahneudestamme, pelkuruudestamme, murhistamme."

Sanat eivät ole papin saarnasta, vaan vuonna 1998 kirjallisuuden nobelistin Czesław Miłoszin (k. 2004) julkaisemasta Discreet Charm of Nihilism -kirjoituksesta.

Ehkä joku on kuullut ajatuksen että uskonto on eräänlaista projisointia. Erityisen suosittu tämä aatos taisi olla 1800-luvulla. Juuret aatokselle ovat jo muinaisuudessa. Ihminen heijastaa omia toiveitaan "taivaalle". Jumala on toiveajattelua tai vaikkapa lumelääkettä yksinäisyyteen.

Ajatusta on myös tulkittu yhteiskunnallisesti. Uskonto on oopiumia kansalle, taisi olla Karl Marxin (k. 1883) muunnos ajatuskulusta ja tällä leikittelee Miłosz.

Miłosz
©
Czesława Czaplińskiego

Projisointi-ajatus on toki mielenkiintoinen, muttei kerro loppujen lopuksi kovinkaan paljon Jumalasta. Paljon enemmän se kertoo ihmisestä ja toki uskonnosta.

Itse asiassa sama projisointi-järjenjuoksu sopii yhtä hyvin vaikkapa ateismin kohdalla. Tai sen serkkun, jo mainitun vaivihkaa kiehtovan nihilismin kohdalla. "Sen palvomista, että olemassaolo riemuineen ja kauhuineen olisi vain tuluskiven kipinä pimeydessä", kuten eräs kolumnisti pohdiskeli tai pitäisikö ehkä sanoa, projisoi.

Karkeasti jaoteltuna ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. Suuri enemmistö uskoo kuolemanjälkeiseen elämään ja jonkinlaiseen tilintekoon. Olkoon se sitten viimeinen tuomio, karman laki tai jotain muuta tuonpuoleista vastuuta.

On myös olemassa heitä jotka eivät anna tälle kaikelle paljoakaan arvoa. Hieman rohkenen epäillä, etteivät he ole ihan päästäneet koko kysymystä ihon alle. Toisaalta välillä vaikuttaa siltä, etteivät jotkut ymmärrä sitä mikä ei mahdu ruutupaperille. Tai, että ruutupaperin voi kääntää tai vaikkapa taitella joutseneksi...

Kristus

Jääköön nyt tällainen pohdiskelu. Tarkoitus on jakaa parisen ajatusta viimeisestä tuomiosta ja siitä, että Kristus on "kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (Uskontunnustuksesta) ja rukoillaan "hyvää vastausta Kristuksen pelottavan tuomioistuimen edessä" (Suuresta ekteniasta).
Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa. Silloin nämäkin kysyvät: Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua? Silloin hän vastaa heille: Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.
Luulisin monen kykenevän ihailemaan Kristuksen vertausta. Toki tarjolla olisi "tuluskiven kipinä pimeydessä". En tiedä minkälaiseen vastuuseen tuluskiven kipinä pimeydessä meidät asettaa. Loppujen lopuksi ei edes ihmistä laijittelemaan roskiaan.

Kristuksen opetus on kuitenkin selvä. Kaiken mitä olette tehneet tai jättäneet tekemättä "yhdelle näille vähäisimmille", sen olette tehneet tai jättäneet tekemättä minulle. Tämä koskee siis myös tässä ja nyt, tämänpuoleista todellisuutta, jonka uskovien usein syytetään tuonpuoleisen vuoksi unohtavan.

Cash
©Wikipedia

Tarkoitus ei ole pelotella. Rukouksissa on tietenkin maininta Kristuksen pelottavasta tuomiosta. Tuomiosunnuntaina ortodoksinen kirkko laulaa miten "kaikki pelosta vapisevat" tai kuten Johnny Cash (k. 2003) lauloi: "When the Man comes around. The hairs on your arm will stand up..."

Tule, Herra Jeesus! Odotuksen iloa ja ilon odotusta on tässä kristinuskon alkuaikojen lausahduksessa. Se muuttui vähitellen vihan ja tuomion päivän aiheelliseksi peloksi. Kyse on pelkoa vastuusta ja iloa siitä, ettei ole kyyneltä tai veripisaraa joka unohdettaisiin tai jätettäisiin punnitsematta.

Tarjolla tosiaan on nykyään "todellista oopiumia", ettei millään ole lopullista merkitystä tai mieltä. "Suurta lohtua antava ajatus siitä, ettei meitä tuomita petoksistamme, ahneudestamme, pelkuruudestamme, murhistamme."


4. maaliskuuta 2014

Paastoaapinen

"Suuri paasto on vuosittainen mahdollisuus tarkastaa elämämme suuntaa, käydä uudelleen läpi elämämme ja uskomme perusteita sekä korjata suhdettamme Jumalaan ja lähimmäisiimme. Elämän suunnan muuttaminen ei aina ole helppoa, sillä olemme tottuneet helppoon elämään. Paaston tiellä onkin edettävä pienin askelin ja periksi antamatta."

Sanat ovat arkkipiispa Leon (s. 1948) kirjeestä paaston alkaessa.

"Ortodoksinen kirkko on pitänyt vuosisatojen ajan kiinni jo alkukirkon aikana vakiintuneiden paastosääntöjen kolmesta keskeisestä periaatteesta. Ne ovat ruokapaasto, almujen antaminen ja rukoileminen. Paasto onkin hyvin arkista, yksinkertaista ja käytännönläheistä toimintaa", hän opastaa.

Leo
©Yle

Arkkipiispan paimenkirje on luettavissa Suomen ortodoksisen kirkon nettisivulla täällä. Arkista, yksinkertaista ja käytännönläheistä. Pienin askelin ja periksi antamatta.

Ortodoksipappi Aleksandr Men (k. 1991) kirjasi ylös neuvot paaston tielle. Se on yksi yritys opastaa juuri arkiseen, yksinkertaiseen ja käytönnönläheiseen paastoon. Ehkä hänen opetuksesta on jollekulle avuksi tai tueksi paastoon ... tai kimmokkeena aloittaa se mattimyöhäisenä.

Isä Aleksandrin neuvojen pohjalta esittelen pientä paastoaapista. Omaakin olen lisännyt. Isä Aleksandrin sanomaa vapaasti jatkan.

Ruokapaasto on ensiaskel. Pidättäytyminen lihasta on aikalailla ehdoton paaston aikana. Sama koskee alkoholia. Paastossa on sitouduttava raittiuteen. Nykymaailmassa on paljon "maallisia" ilmiöitä, joista tulee luopua paaston aikana.

Aleksandr

Ehkäpä sosiaalisesta mediasta luopuminen on vaihtoehto. Facebookista ei toki isä Aleksandr puhunut, hänhän kuoli vuonna 1990, mutta voin lähes arvata hänen neuvonsa koskien sitä. Riennot ja monet menot sietää unohtaa, sillä ne usein vain "pirstouttavat" ihmistä.

Paaston aikana tulisi lukea evankeliumeita. Monet lukevat kaikki neljä evankeliumia paaston aikana. Nykyään on tarjolla paljonkin erilaisia evankeliumeitten "lukujärjestyksiä", joiden avulla voi neljänkymmenen päivän aikana lukea kaikki neljä evankeliumia, vaikkapa neljässäkymmennessä tai kolmessakymmenessä päivässä. Kyse on suunnilleen kahdesta tai kolmesta luvusta päivässä. Evankeliumit menevät kaiken hengellisen kirjallisuuden edelle.

Kaunis on vaikkapa Gregorios Teologin hyväntekeväisyysjärjestön tempaus suuressa paastossa vuonna 2014, kun se ortodoksipiispa Ilarion Alfejevin (s. 1966) siunauksella jakaa ilmaiseksi 155 000 Uutta testamenttia ortodoksisissa kirkoissa. Järjestön tavoitteena on 600 000 Uuden testamentin ilmaiseksi jakaaminen.

©Ortodoksi.net/Martinus

Efraim Syyrialaisen paastorukous on luettava osana rukouksia jokaisena päivänä. Rukouselämän lisäksi isä Aleksandr suosittelee rukouksen sanojen "märehtemistä". Mietiskelyä rukoussanojen äärellä. Herra, elämäni valtias! sanat voivat vaikkapa olla kimmokeena miettiä oma suhdettaan itse Kristukseen.

Sanat voivat olla muualtakin - evankeliumeista, rukouskirjasta tai vaikkapa jumalanpalveluksista. Osana päivittäistä rukouselämää tulisi isä Aleksandrin mukaan olla ainakin 10 minuuttia tällaista rukouksellista mietiskelyä päivittäin. Aamulla viisi minuuttia ja illalla viisi minuuttia. Tärkeintä on, ettei yksikään päivä jää väliin. Pienin askelin ja periksi antamatta, muistuttikin arkkipiispa Leo.

Alussa tämä voi olla vaikeaa. On yllättävän vaikea olla paikallaan ja olla "menemättä" koko ajan. Isä Aleksandr lohduttaa, että viimeistään kolmannella viikolla helpottaa. Tärkeää on ryhtyä kaikkeen ikään kuin vasta-alkaja, joka lähestyy sanoja "uusina" ja "tuoreina". Sisäisen rauhan ja hiljaisuuden saavuttaminen ei olekaan helppoa kiireisen ja vilkkaan elämän keskellä. Rukouksellisen mietiskelyn jälkeen isä Aleksandr suosittelee olemaan yksinkertaisesti hiljaa, ikään kuin "kuuntelemaan tai kuulostelemaan hiljaisuutta". Hiljaisuuden "ääntä" tulee kantaa mahdollisimman pitkään mukanaan päivän askareisiin ja toimiin.

©Pravmir.ru

Ylä- ja alamäkiä on varottava. Tasainen tahti on keino saavuttaa levollisuus. Vanhat viisaat kilvoittelijat jo opettivat, että ääripäät koskettavat toisiaan. Tavoitteena ei voi olla jonkinlainen "ekstaasi", sillä se hyvin usein puhuttelee juuri eränlaista hengellistä "himoa", eikä henkeä ja ihmisen sisintä.

Osana paaston tietä ovat tietenkin jumalanpalvelukset. Jokaisena sunnuntaina on käytävä jumalanpalveluksissa. Mieluusti myös viikolla, mahdollisuuksien mukaan. Esirukouksia toisten puolesta on lisättävä. Muistelulappuja tai -kirjoja täyttää jumalanpalveluksissa. Paljon on hädässä olevia, sairaita ja yksinäisiä, jotka kaipaavat esirukouksia. Esirukous on myös kutsu laupeuden tekoihin.

Isä Aleksandr jakoi "kirkkorukouksen" ja suositteli sen lukemista ennen liturgian alkua.
Herra, minä uskon, mutta vahvista Sinä uskoni. Toivon, Herra, mutta väkevöitä toivoani. Rakastan Sinua Herra, mutta puhdista ja sytytä Sinä rakkauteni. Murheissani olen Herra, mutta enennä minun katumukseni. Kunnioitan Sinua, Herrani ja Luojani, janoan Sinua ja käännyn huutaen puoleesi. Viisaudessasi ohjaat minua, suojelet ja vahvistat minua. Annan ajatukseni Sinulle, minun Jumalani, tulkoon ne Sinulta. Tapahtukoon tekoni Sinun nimessäsi ja olkoon toiveeni tahtosi mukaiset. Valista järkeni, vahvista tahtoni, puhdista kehoni ja pyhitä sieluni. Anna minun nähdä syntini, älä anna ylpeyden peittää niitä ja auta minua voittamaan kiusaukset. Kiitän Sinua jokaisesta elämän päivästä, jonka minulle annoit. Aamen.