15. tammikuuta 2016

Papilta kysyttyä 35

Hyviä kirjoja rukouksesta? Rukouskirja suomeksi? Astrologia? Arkena jumalanpalvelukseen?

Hyviä kirjoja rukouksesta?


Ortodoksisia kirjoja rukouksesta löytyy runsaasti. Itse kukin löytää oman tarpeeseensa sopivan. Vinkit tässä ovat vain pieni otos.

Ortodoksinen rukouskirja on tietenkin tarpeellinen. Niitä on monenlaisia. Monessa rukouskirjassa on käytännön neuvoja rukouksesta. Rukoilemaan oppii rukoilemalla, kuuluu aiheellinen neuvo.

Itse suosittelisin ortodoksipiispa Antoni Bloomin (k. 2010) Rukouskoulu-kirjaa. Se on erinomainen johdanto rukoukseen. Se sopii myös hyvin nykyajan ihmiselle.
Itsekin vasta-alkajana otaksun, että tekin olette vasta-alkajia. Aloitamme siis yhdessä. En puhu niille, jotka tavoittelevat mystistä rukousta tai korkeimpia täydellisyyden asteita, sillä ne asiat opettavat itse itsensä...
©Lars Ahlbäck

Toinen hyvä kirja on Valamon luostarin johtajan Hariton Dunajevin (k. 1947) kokoama Jeesuksen rukous - otteita pyhien isien ja hengellisten opettajien teoksista -kirja (1983). Tämä kirja on kokoelma eri ajoilta olevien opettajien ohjeita rukouksesta. Kirja sopii jatkuvaan käyttöön.

Nimen voima -kirjanen (1981) ortodoksipiispa Kallistos Warelta (s. 1934) on ytimekäs. Siinä on monia aiheellisia huomioita. Aika lailla klassisen esityksen saa  Evagrios Pontoslaisen (k. 399) Rukouksesta-kirjoituksesta.

Ortodoksipiispa Ilarion Alfejevin (s. 1966) Uskon mysteeri - johdatus ortodoksiseen dogmaattiseen teologiaan -kirjan luku rukouksesta on erinomainen.

Muilla kielillä löytyy vaikka kuinka paljon. Toki myös suomeksi. Ehdotukset yllä ovat pieni otos tarjolla olevasta valikoimasta.


Rukouskirja suomeksi?

Ortodoksisia rukouskirjoja löytyy suomeksi useita. Jopa mobiiliversionakin.

Niissä on hieman eroavaisuuksia. Ei haitaksi asti, vaan ne palvelevat eri ihmisten eri tarpeita. Haittana niissä on eroavaisuudet kielessä. Eri rukouskirjoja yhdistää ortodoksinen hengellisyys. Ne ovat välineitä osana kokonaisvaltaista ortodoksista uskoa ja elämää.

Rukouskirjoja
©Lars Ahlbäck

On syytä muistuttaa, että myös omin sanoin rukoileminen on osa ortodoksista rukousta. Tietenkin rukouskirjan perinteiset rukoukset ovat ohjeelliset. Ihanne on sopiva tasapaino.

Omasta mielestäni Ortodoksisen veljestön julkaisema Rukouskirja on mieluisin, sekä kooltaan että sisällöltään. Täältä löytyy toisia rukouskirjoja. Hartauskirjaan mobiilimuodossa pääsee täältä.


Astrologia?

Ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti astrologiaan. Jo varhain ortodoksinen kirkko torjui selväsanaisesti astrologian.

Usko kohtasi maailman täynnä alistunutta uskoa kohtaloon. Aikaisemmin tätä oli haastanut sankaritarut, vaikkapa monelle tutut Ilias ja Odysseia. Nyt moni piti maailmaa tähtien vallassa. Moni jopa ajatteli kuoleman jälkeisen elämän olevan tähdissä.

Ortodoksinen kirkko korosti syystä valinnanvapautta ja vastuuta. Myös rukous oli kapinaa tätä orjuutta vastaan.  Ihminen ei ole kohtalon määräämä tai tähtien vietävänä. Ihmisen osa ei ole tyytyä kohtaloonsa. Tähdet tai kohtalo eivät määrää elämäämme.


Tähdet, kohtalo tai sattuma oli monelle tärkeä tapa jäsentää maailma. Ehkä ne yhä ovat. Ainakin horoskoopit ja tähtimerkit ovat myös nykyaikana enemmän tai vähemmän vakavasti osa monen arkea.

Esimerkiksi Horoskooppimerkki kertoo kaiken seksitaidoista -väitteeseen tulee suhtautua epäilevästi. Toki myös muihin väitteisiin, että tähdet kertovat oleellisia seikkoja ihmisestä ja hänen elämästään.

Pahimmillaan astrologia voi olla eksyttävää. Astrologia on myös usein osa rahastusta eri tavoin.

Ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti astrologiaan, kuten myös kaikenlaiseen magiaan ja ennustamiseen.

Parisen lainausta Basileios Suurelta (k. 379) voivat olla esimerkkinä asenteesta taivaankappaleisiin. Mainittakoon, että hän aikaisemmin kirjoituksessaan muun muassa torjuu "syntymäpäiväopin" vedoten sen järjettömyyteen ja juuri ihmisen vastuuseen omista valinnoista. Toki nykyaika tietää monia luonnontieteen asioita häntä paremmin, asenne on kuitenkin tästä huolimatta käypää.
Kaiken näkyvän kauneudesta tajuamme sen, mikä ylittää kaiken kauneuden... 
Jos siis olet joskus selkeänä yönä kiinnittänyt katseesi tähtien sanomattomaan loistoon, olet saanut jonkin käsityksen maailmankaikkeuden Luojasta ja kysynyt, kuka on kaunistanut taivaan näillä näin monenlaisilla kukkasilla. Onhan tähän näkyyn välttämättä liittynyt enemmänkin kuin vain sen herättämä ihastus.
Jumala on lahjoittanut meille sen ymmärryksen, että olemme saaneet oppia kaikkien vähäisimmästä luomakunnan olioista Luojan suuren viisauden. Antakoon hän meille myös sen armonsa oppia suurimmista ilmiöistä entistä paremmin tuntemaan hänen vielä suuremmat aatoksensa. Ovatpahan kyllä Luojaansa verrattuina aurinko ja kuu kuin ampiaisen ja muurahaisen veroisia. Me voimme asettaa nämä silmiemme eteen ja hahmotella kaikkivaltiaan suuruutta. Me voimme hyvinkin käyttää näitä eräänlaisina hämärinä näytteinä, jotka johdattavat meitä samaan tapaan kuin vähäisimmät eläimet ja kasvit.


Arkena jumalanpalvelukseen?

Sunnuntai on kristittyjen oma päivä. Se on pyhäpäivä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maanantai, tiistai, keskiviikko ja muut arkipäivät olisivat vailla virkaa.

Arkipäivien jumalanpalvelukset ovat hyvin tärkeitä. On hyvä, että kasvavassa määrin seurakunnissa myös arkipäivinä on jumalanpalveluksia. Luostareissa ne ovat ihan arkea.

Ortodoksisessa kirkossa ei ole vuodenpäivää, jolloin ei voisi olla jumalanpalveluksia. Myös vuorokauden eri ajoille on omat jumalanpalveluksensa. Näitä jumalanpalveluksia ei tarvitse keksiä - ne ovat kaikki jo olemassa.

©myshkovsky.livejournal.com

Hyvä alku on se, että keskiviikkona - keskellä viikkoa - on jumalanpalvelus. Vanhan perinteen mukaan viikko alkaa sunnuntaina. Tällöin keskiviikko on juuri keskellä viikkoa. Tätä käytäntöä ortodoksinen kirkko noudattaa.

Arkipäivien jumalanpalveluksia voi verrata kaurapuuroon. Sama koskee ilta- ja aamurukouksia. Ne ovat rukouselämän perusravintoa, voisi sanoa kaurapuuroa. Sunnuntain uskon pidot (kuten edesmennyt ortodoksipiispa osuvasti nimesi yhden liturgiaa käsittelevän kirjansa) - ehtoollisjumalanpalvelus - on sen sijaan juhlaruokaa. Ehkäpä sitä voisi verrata kermakakkuun.

Molempia tarvitaan, sekä "kaurapuuroa" että "kermakakkua".


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.


1. tammikuuta 2016

Papilta kysyttyä 34

Pyhien rukoileminen? Raamatun kirjat ortodoksisessa kirkossa? Auttaako esirukous vainajien puolesta?

Pyhien rukoileminen?

Ortodoksinen kirkko kunnioittaa pyhiä. Moni heistä tunnustettuja ja toiset yksin Jumalan tuntemia.

Taitaa olla aika yleistä osoittaa arvonantoa esikuvallisille ihmisille. Sankareille voisi sanoa. Se että jääkiekkoilijan pelipaita numeroineen nostetaan roikkumaan hallin kattoon taitaa olla monelle tuttu ilmiö. Monilla on itselleen tärkeitä henkilöitä. Esikuvia seurattavaksi tai edes ihailtavaksi. Ne voivat olla esimerkiksi tieteestä tai taiteesta. Ehkäpä joltain muulta alalta. Luulen tämän kaiken olevan monelle tuttu juttu.

Ortodoksisen kirkon kunnioituksessa pyhiä kohtaan on varmaankin tätä yleisinhimillistä kunnioitusta. Toisaalta oleellisin seikka pyhien kunnioituksessa on heidän asemansa "taivaallisina ystävinä".

©Lightstock

Taivaallisilta ystäviltä pyydetään esirukouksia. Tämä on ortodoksiselle kirkolle täysin itsestäänselvää. Se näkyy ja kuuluu ortodoksisessa elämässä.

Ortodoksipiispa Ilarion Alfejev (s. 1966) opastaa aapisasiat aiheesta.
Pyhät ovat ennen kaikkea taivaallisia ystäviämme, jotka voivat auttaa meitä pelastuksen tiellä, tiellä kohti Jumalaa.
Esirukouksien pyytäminen ei kuitenkaan ole pyhien asettamista Jumalan paikalle. Ihan tavallinen ortodoksinen rukouskirja opastaa näin. Se kertoo pyhien olevan tukena ja seurana rukouksessa. Rukouskirja käyttää usein sanaa puolestani pyynnöissä pyhille. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta, että ihminen ikään kuin siirtää rukouselämänsä pyhille. Tietenkin vääristymiä esiintyy. Ne ovat kuitenkin juuri jonkin aidon vääristymiä.

Pyhien ihmisten esirukouksien pyytäminen liittää hengellisen elämän osaksi suurempaa rukouksen yhteisöä. Ortodoksiselle kirkolle tämä yhteisö on kirkko. Tietä eteenpäin ei kuljeta "kyynerpäillä", vaan yhdessä. Usko ilman kirkkoa on ortodoksiselle kirkolle vierasta.

Ortodoksinen kirkko kokemuksesta tietää yhteisönä ylittävänsä totutut rajat. Taivas ja maa eivät ole erillään, vaikkakin eri asiat. Kuolemakin on karua todellisuutta, mutta murretulla vallalla.

Jo mainittu piispa jopa näkee pyhien unohtamisessa todellisen kirkko-opillisen vaaran. Yhteisöt jotka unohtavat pyhät, muuttuvat ja erkanevat perinteisestä kristinuskosta.
Jos kirkko irrottautuu taivaasta - Jumalanäidistä ja pyhistä - se muuttuu maalliseksi organisaatioksi ja lakkaa olemasta Kristuksen mystinen ruumis, joka yhdistää elävät ja kuolleet, syntiset ja pyhät toisiinsa.

Raamatun kirjat ortodoksisessa kirkossa?

Juutalainen ja kaksi kristittyä, yksi katolinen ja toinen protestantti haluavat ostaa Raamatun. Kaupassa heitä opastaa asiantunteva myyjä. Heistä jokainen ostaa lopulta erilaisen Raamatun.

Pieni esimerkki korostaa, ettei Raamattu ole kaikille sama. Tässä ei ole edes vielä otettu huomioon eri käännöksiä, vaan vain juuri Raamatun sisältö. Juutalainen ei kaipaa Uutta testamenttia ja katolinen haluaa laajemman Vanhan testamentin.

Monesti tässä kohdin puhutaan Raamatun kaanonista. Sana viittaa tässä kohdin hyväksyttyjen ja arvovaltaisiksi ymmärrettyjen kirjojen luetteloon, joista Raamattu koostuu. On syytä huomauttaa, että Raamattu koostuu lukuisista kirjoista.

Yksipuolinen käsitys Raamatusta yhtenä kirjana, kahden kannen välissä on myöhäinen. Raamattu on sen sijaan ikään kuin kirjasto. Raamattu-nimi juontuu kreikan sanasta ta grammata, joka tarkoittaa kirjoitukset monikossa. Näkyy vaikkapa englanniksi nimessä Holy Scriptures.

©Lars Ahlbäck

Uuden testamentin 27 kirjan määrän suhteen ei ole kristittyjen parissa eroja. Ortodoksisen kirkon Vanhan testamenttiin kuuluu kuitenkin 49 kirjaa. Se on kymmenen kirjaa enemmän kuin monelle tutussa Vanhassa testamentissa.

Ne ovat seuraavat: Esran kirja, Juuditin kirja, Tobiaan kirja, Makkabialaiskirjat, Salomon viisaus, Sirakin kirja, Jeremiaan kirje ja Baarukin kirja. Myös joitakin muita lisäyksiä muihin kirjoihin esiintyy.

Nämä kirjat ovat luterilaisille Raamatun ulkopuolella, vaikkakin hyviä ja hyödyllisiä. Kätkettyyn tai salassa olevaan viittaava sana apokryfi viittaa juuri tähän sijaintiin jotenkin rajamailla. Ortodoksisessa kirkossa ne kuuluvat Raamattuun. Ortodoksisessa kirkossa esiintyy kuitenkin elävyyttä Raamatun Vanhan testamentin rajojen suhteen.

Ajatus Raamatun rajoista ehdottomina on myöhäinen. Juuret asenteeseen on vannomisessa "yksin" Raamattuun ja myös toisaalta vastavetoihin tähän. Raamatun kaanon jähmettyi tavalla, johon aikaisempi perinne ei oikein asetu.

Kohtalokkainta laajemmalle Vanhalle testamentille oli erään vaikutusvaltaisen raamattuseuran päätös jättää lisäkirjat pois vuonna 1822.

Yleisesityksen ajankohtaisiin kirjoihin saa Urhea Judit, viisas Sirak - johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin -kirjassa (2008). Tai edullisessa Tom Holménin Apokryyfit-kirjassa (2010). Yleisesityksen Vanhasta testamentista ortodoksisessa kirkossa saa Eugen J. Pentiucin Old Testament in Eastern Orthodox Tradition -kirjassa (2014)


Auttaako esirukous vainajien puolesta?

Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan esirukouksella on väliä. Tämä koskee myös esirukouksia vainajien puolesta.

Yhteys kuolleiden kanssa jää. Kyse ei kuitenkaan ole mistään spiritismistä. Ihmisen ei tule yrittää päästä "salakuuntelemaan takaovelle". Yhteys ei synny väkisin tai jonkun tekniikan avulla. Tällaisen ortodoksinen kirkko torjuu jyrkästi.

Yhteydessä on kyse rukousyhteydestä. Esirukous sekä elävien että poisnukkuneiden - kuolleiden - puolesta kuuluu päivittäiseen rukoukseen. Erityisesti se on osa jumalanpalveluselämää.

Erityisesti liturgiassa tulee muistella vainajia. Perinne vakuuttaa, että liturgiassa luetut esirukoukset ovat voimallisimpia. Rukous on liturgiassa kaikille pelastukseksi, lohdutukseksi ja iloksi. Se on maailman elämän edestä.

©Pravoslavie.ru

Ortodoksipiispa Kallistos Ware (s. 1934) on ilmaissut syyn rukouksiin kauniisti. Toisinaan ortodoksisen kirkon käytäntöä pidetään jopa epäkristillisenä. Ehkäpä lainaus alla antaa ajateltavaa.
Me rukoilemme, koska me rakastamme heitä.
Jos rukoilemme maailmassa toistemme puolesta, eikö meidän tule jatkaa samoin kuoleman jälkeen? Ovatko he muka lakanneet olemasta, ja siksikö meidän pitäisi lopettaa rukoileminen? Niin elävinä ja kuolleina kuulumme samaan perheeseen, ja niin elävinä kuin kuolleina rukoilemme toistemme puolesta.
Emme tietenkään voi tarkalleen tietää, millä tavoin rukous auttaa vainajia. Mutta esirukouksemme avun laatua emme voi tietää myöskään elävien kohdalla. Tiedämme vain omasta kokemuksestamme, että esirukous vaikuttaa, ja siksi jatkamme sitä.
Rukoillessamme kuolleiden puolesta meille riittää varmuus, että he edelleen kasvavat rakkaudessa Jumalaan ja tässä tarvitsevat apuamme. Loput jääköön Jumalalle.


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.