15. elokuuta 2016

Papilta kysyttyä 37

Raamatun lukeminen kirjaimellisesti?

Raamatun lukeminen kirjaimellisesti?

Raamatun lukeminen on tärkeää. Voisi jopa sanoa Raamatun tuntemisen olevan velvollisuus.

Ortodoksinen kirkko kannustaa lukemaan Raamattua yhdessä kirkon kanssa. Se on perustavanlaatuinen osa kirkon elävää uskoa. Ei niinkään jokin teos. Selkeästi ensisijainen osa Raamattua ovat evankeliumit. Ne ovat ikään kuin "avain" Raamatun kirjojen kokonaisuuteen.

Lukeminen ei saa jäädä vain kirjaimen tasolle, pinnalliseksi ja kapeaksi, vaan tasoja on monia. Onhan kyse jostakin elävästä.

Liiallinen kirjaimellisuus johtaa erikoisiin tilanteisiin. Voisi jopa sanoa sokeuteen. Kristus sanoi esimerkiksi, Minä olen ovi. Jos oikein kirjaimellisia ollaan hänellä taitaa sitten olla saranat ja kahvat.

Esimerkki on tahallisen hassu, mutta osoittaa että tasoja löytyy. Muitakin esimerkkejä löytyy, ihan perinteisiä. Yksi perinteisempi esimerkki on nimen Jerusalem monet merkitykset.

Nimi Jerusalem viittaa kaupunkiin. Ihan maantieteelliseen paikkaan. Toisaalta puhutaan "taivaallisesta Jerusalemista". Tällöin ollaan jo maantieteen tuolla puolen. Perinne tuntee myös ajatuksen uudesta Jerusalemista tulevana kaupunkina.

©Shutterstock

Ortodoksinen kirkko ei jää vain kirjaimen tasolle. Erityisesti tämä koskee Vanhaa testamenttia.

Hyvin mustavalkoisesti ilmaistuna - ja yksipuolisesti - voisi sanoa ortodoksisen kirkon lukevan Vanhaa testamenttia vertauskuvallisesti ja Uutta testamenttia kirjaimellisesti. Varhaisena esimerkkinä apostoli Paavali. Sitä voisi kutsua hengelliseksi tulkinnaksi.

Monet varhaiset harhaopit toimivat juuri päinvastoin. Vanha testamentti hylättiin liiallisen kirjaimellisuuden jälkeen ja Uudesta testamentista tehtiin melkein salatiedettä. Liike tunnetaan yleisnimellä gnostilaisuus.

Perinteessä on monella eri tavalla kuvattu kirjaimen ja hengen suhdetta Raamatussa. Kirjaimen tasolle jäämistä on verrattu lihan syömiseen raakana. Toinen kaunis esimerkki on verrata asiaa kahteen joenrantaan. Tulkinta vie kirjaimen rannalta hengen rannalle.

Ortodoksiselle kirkolle on myös tärkeää lukijan hyveellinen tila. Vanha perinteinen viisaus onkin, että luettu kasvaa lukijan kanssa. Toki se voi myös kuihtua lukijan kanssa. Liikettä voi siis olla molempiin suuntiin.

Monitasoinen ja -syinen lukeminen tuli epäilyksen alaiseksi erityisesti uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla. Tapaa pidettiin jopa harhaisena. Tämä kehitys ei ole ortodoksinen. Raamattu irrallaan perinteestä ja sen opastuksesta vie mielipiteiden vilskeeseen. Raamattu ei ole paljas ja alaston, scriptura nuda, kuten taidettiin noihin aikoihin jopa esittää.

Eräs luterilainen 1800-luvulla huokaisi osuvasti: Ja sitten tulkinnat - kaikki 30 000 tulkintaa.

©Ryk Neethling

Kirjaimellisuudella on kuitenkin turhan huono maine. Joku saattaa jopa vähän huolestuneena tiedustella lukeeko ortodoksinen kirkko Raamattua kirjaimellisesti. Vastaus on suunnilleen kyllä ja ei.

Raamattu tulee ottaa tosissaan. Tulkinta ei siis voi olla ihan villiä, ikään kuin irrallaan tai eksyksissä. Tulkinta ei myöskään ole keino olankohautuksella ohittaa Raamatun opetus. Tulkinnalla ei voi vaikkapa syntiä hyväksyttää.

Kirjain tappaa, kertoo eräs opetus. Äärimmäisyyteen vietynä näin on. Kyse on eräänlaisesta sokeudesta. On siis eroa kirjaimellisuuden ja tämän äärimmäisellä ja yksipuolisella korostamisella (englanniksi se voidaan ilmaista erona sanojen literal ja litaralistic avulla).

Viime vuosisadalla erityisesti oivallettiin kirjoitusten monet tasot. Harvemmin kirjoitukset ovat vain siinä. Niillä käytetään valtaa ja myös vaikutetaan. Moni taso on piilossa pinnan alla. Kyse on pitkälti siitä, että asioita voidaan nähdä (lukea) niin monella eri tavalla.

Nämä yllämainitut oivallukset olivat monella tapaa jo tuttuja. Ortodoksinen kirkko on jo varhain kehittänyt ymmärryksen kirjoitusten eri tasoista, yhteisön merkityksestä ja lukijan (kuulijan) asemasta.

©Лик

On hyvä mainita kaksi sivistyssanaa - metafora ja allegoria. Minä olen ovi, taitaa olla juurikin metafora ja siis suomeksi kielikuva.

Allegoria-sanan alku viittaa tulkintaan joka on aika lailla toisaalla. Sana allos tarkoittaa jotain (täysin) toista tai muuta. Esimerkkinä vaikkapa Gregorios Nyssalaisen (300-luku) allegoria Mooseksen elämästä sielun matkana tai Raamatun Laulujen laulu -kirjan hengellinen tulkinta.

Itse kirjaimet ovat kuitenkin perusteet. Ortodoksinen kirkko ei innostu Raamatun lukemisesta jonkinlaisena salattuna koodina. Raamattu voi hyvin ja elää juuri osana kirkkoa ja sen julkista elämää. Ei siis ole kyse salaopista.

Hyvin allegoriset tulkinnat pysyvät juuri osana yhteisöä koossa. Laatu vaihtelee toisinaan. Näin tulee ollakin.

Ortodoksinen kirkko kannustaa lukemaan Raamattua yhdessä kirkon kanssa. Toki omissa oloissa, muttei kuitenkaan erillään uskon yhteisöstä ja perinteestä.

Ajateltavaa saa 100-luvun kirjoituksesta. Jo silloin kaikenlaista tarjolla, varuillaan tulee olla. Irenaeus Lyonilainen (k. 202) kohtasi aikanansa mitä ihmeellisimpiä ja villejä opetuksia. Kaikenlainen sekoilu ei ole vain nykyaikaa. Monenlaista harhaoppi-cocktailia oli tarjolla.

Harhaopit kylläkin viittasivat Raamattuun. Kohtiin siellä täällä, leikkaa ja liimaa tyylillä. Irenaeus kuitenkin kohtasi harhaopit syvemmällä tasolla, kuin vain kilpasilla raamatunkohdissa.
He yrittävät tehdä sanottavansa uskottavaksi... He tekevät sen poistamalla ja tuhoamalla Raamatun järjestyksen ja  asiayhteyden... He muuttavat ja vääristelevät Raamatun tekstiä, tekevät siitä jotain aivan muuta ja pettävät näin monia yhdistelemällä mielikuvituksensa avulla Herran sanoja väärin. 
On kuin jollakin ihmisellä olisi edessään kaunis kuningasta esittävä mosaiikkikuva, jonka joku hyvä taiteilija on huolellisesti pannut kokoon arvokkaista kivistä. Ja sitten tulee joku toinen ja särkee kuvan ihmishahmon ääriviivat, muuttaa ja sekoittaa mosaiikkikivet ja tekee niistä koiran tai ketun kuvan ja senkin vielä huonosti. Sitten hän väittää, että "siinä on nyt se kaunis kuninkaan kuva" ja viittaa mosaiikkikiviin, jotka ensimmäinen taiteilija oli yhdistänyt kuninkaan kuvaksi, mutta jotka toinen on viskellyt surkeaksi koiran hahmoksi. Ja niin hän pettää mosaiikkikuvallaan ne kokemattomat, joilla ei ole mitään käsitystä kuninkaan muodosta ja saa heidät ylipuhuttua siihen käsitykseen, että haisevan ketun hahmo on kaunis kuninkaan kuva.


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.