15. huhtikuuta 2017

Jumalan ihmiskasvot

Meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi.

Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin lähestyi ihmistä. Monella tapaa Jumala on etsiskellyt ihmistä.

Lauseet yllä ovat Raamatusta ja ortodoksisesta jumalanpalveluksesta, yhdestä keskeisimmästä.

Raamatun Vanhassa testamentissa kerrotaan näistä tavoista ja kerroista. On myös ajateltu, että muuallakin on totuuden aavistuksia, vilpitöntä etsintää. Ulapalla ollaan toki myös oltu.

Eräs piispa jopa totesi, etteivät muut maailmanuskonnot ole ilkeyttään keksineet valhetta, vaan vilpittömästi etsineet totuutta, mutta toki vaihtelevalla menestyksellä. Ei pakanuus ole silkasta pahuudesta sepitettyä valhetta.

Ortodoksipappi Alexander Schmemann (k. 1983) pohti hyvin, että Kristus on läsnä "jokaisessa totuuden etsijässä" ja "jokaisessa osatotuuudessakin".
Paljon totuutta Jumalasta on ilmaistu myös uskonnon pitkän historia aikana... Suurissa uskonnoissa, jotka ovat antaneet muodon ihmisen kaipauksille, Jumalan soittaa orkesteria, joka kylläkin hyvin epävireinen: silti monesti on syntynyt ihanaa ja rikasta musiikkia.
Näkymä Siinai-vuorelta
©Wikipedia

Kaikki tämä tapahtui välittämisestä. Jumala ei jättänyt ihmistä pulaan. Se kaikki tapahtui "meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden", kuten uskontunnustus asian ilmaisee.

Lopulta Jumala itse tuli maailmaan - Pojassaan. Vapaasti ilmaistuna, Schmemannin lainauksen innoittamana, itse kapellimestari saapui.

Ortodoksinen kirkko korostaa, että Kristus tuli "omaan maailmaansa". Hän oli jo alusta saakka sen juju, taas vapaasti ilmaistuna. Teologisemmin ilmaistuna hän oli kaiken luodun mieli tai järki - kreikaksi logos. Tällä tavoin hän oli jo läsnä maailmankaikkeudessa.

Ihminen ja kaikki muukin oli hukassa, toivottoman eksynyt ja vinksallaan. Eihän maailma edes "tuntenut häntä".

Ortodoksisessa kirkossa pelastus ymmärretään osallistumisena. Tätä pelastusta voidaan kuvata lukuisin eri tavoin. On hyvä muistaa, että sana tarkoittaa myös parantamista. Apteekista saapi vielä tänään salvaa, jonka etäinen juuri on latinan sanassa salvatio - pelastus ja parantuminen.

Esimerkiksi apostoli Paavali yritti kuvata tätä käyttämällä vertausta rikkaudesta ja köyhyydestä.
Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
Monia muitakin tapoja on. Vaikkapa, että Jumala "tyhjensi" itsensä ja otti "orjan muodon".

Ortodoksinen kirkko tähdentää, että Kristus tuli osalliseksi langenneesta maailmasta. Hän omaksui kaiken ja pelastus tapahtui ikään kuin sisältä päin.

Kyse on Jumalan itsensä likoon laittamisesta. Ei vain kehosta, vaan myös hengestä, mielestä, sielusta, ymmärryksestä, järjestä, väsymyksestä, kivusta ja kuolemasta. Hänelle ei ole vierasta yksinäisyys, vieraantuminen ja sisäinen ristiriitaisuus.

Tätä kaikkea kuvaa sana "liha". Ilman tätä lihaa hän ei olisi meidän Pelastajamme.

Vainaja
©Lars Ahlbäck

Neitsyt Maria mainitaan uskontunnustuksessa. Maailmanhistoria on monesti ollut miesten-historiaa ja kuitenkin maailmankaikkeuden mullistavimmassa tapahtumassa oli keskiössä nainen.

Tässä kohdin korostetaan, että kaikki tapahtui naisesta, ei vain naisen kautta. Johannes Damaskolainen (k. 749) alleviivaa, ettei Jumala tullut maailmaan ottamalla kehoa "taivaasta ja kulkenut ikään kuin jonkin putken kautta Neitseen läpi".

Se kuuluisa "liha" - ihmisyys kaikkinensa, "elävän lihan ominaisuudet", lainatakseni taas Johannesta - otettiin Mariasta. Kaikki mitä Kristus on tuli yhteen jo Mariassa. "Sana tuli lihaksi", todetaan Uudessa testamentissa.

Kristusta ei myöskään "päivitetty" tai "boostattu" myöhemmin jumalalliseksi tai joksikin muuksi. Harhaopit toisinaan näkivät tämän tapahtuvan Kristuksen kasteen yhteydessä. Heille oli kuvottavaa, että Jumala todella syntyisi. Eräät harhaoppiset yrittivät myös korostaa, että Jumala tuli "lihaan", muttei "lihaksi".

Kristus oli jo ihan aito oma itsensä jo kohdussa. Syystä ortodoksinen kirkko kutsuu Mariaa Jumalansynnyttäjäksi.

Ortodoksinen jumalanpalvelus ilmaisee opin runollisemmin. Se  laulaa hänen Neitseen Marian olevan "taivaita avarampi", sillä häneen mahtui niiden luoja. Kauniisti myös ajatellaan hänen esirukoilijana omaavan "äidin rohkeuden" poikansa edessä.

Maria, venäläinen ikoni 1400-luvulta
©Wikipedia

Paavalin mukaan on olemassa "kuva", joka paljastaa kuka "näkymätön" Jumala on. Näkymätön ja käsittämätön Jumala on paljastanut kasvonsa. Tämä kuva tai kasvot on Kristus.

Apostoli Johannes ilmaisi asian näin.
Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
Uskonoppi tuntee käsitteen ilmoitus. Se saattaa kuulostaa hyvinkin tekniseltä, dogmaattiselta.

Kaikkein yksinkertaisimmillaan se kuitenkin tarkoittaa, että sanomaton, tutkimaton, näkymätön ja käsittämätön - meidän silmissämme usein kasvoton - Jumala on Kristuksessa lopullisesti paljastanut kasvonsa.

Kristus on tie, totuus ja elämä.


Blogikirjoitus on osa laajempaa sarjaa blogikirjoituksia uskontunnustuksesta. Kirjoitukset koottu tänne. Erinomainen kirja uskontunnustuksesta on tämä.