Uskontunnustus

Ortodoksiselle kirkolla on yksi uskontunnustus. Toki on olemassa muitakin uskontunnustuksia, mutta yksi on ensisijainen.

Uskontunnustus laadittiin Nikean ensimmäisessä yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 laaditussa ja laajennettiin Konstantinopolin ensimmäisessä yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381.

Se tunnetaan nikealais-konstantinopolilaisena uskontunnustuksensa. Tai yksinkertaisesti Nikean uskontunnustuksena.
Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan. 
Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. 
Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. 
Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. 
Aamen.
Sana papilta -blogissa on sarja kirjoituksia uskontunnustuksesta. Pyrkimyksenä on yleistajuisesti kertoa uskontunnustuksesta. Taustaa, opetusta ja kaikenlaista siihen liittyvää.

Miksi edes on olemassa uskontunnustus? Sen tarvetta pohditaan Uskontunnustuksen tarve -blogikirjoituksessa.

Uskoa pohditaan Uskon - uskontunnustuksen äärellä -blogikirjoituksessa.

Uskontunnustus on sarjassa käytännön syistä jaettu kahteentoista osaan.